Runot




Syysaamut vielä kirkaat heijastavat
punaisen, oranssin ja vihreän
sekä keltaisen kirjavaa ruskaa,
joka maalaa koko luonnon
uuteen hehkuun.

Syksy kuiskaa valolle ja lämmölle:
On teidän vuoro väistyä ja antaa
viileyden ja pimeyden hallita luontoa.

Syksy, syksy:
Huutavat muuttolintujen parvet!
Pitää lentää kohti etelää.

Tuuli yltyy puistelemaan puita:
Vaviskaa ja variskaa!
suhisevat irtoavat lehdet
leijaillessaan kohti maata.



Kukat nostavat vielä päätään
auringon voimasta.
Kunnes ensi pakkasyö
jäädyttää ne syksyn lepoon.
Juuret kuitenkin jäävät odottamaan
kevät auringon eloon herättävää voimaa.

Neljä vuoden aikaa: Syksy

Meri Kuulas

 

 






alt




Kivinen sydän

Annoit mulle kivisen sydämen
Vannoit, ettei rakkautemme koskaan katoa.
Niin vahva on taika sen.

Olin onnellinen!
Uskoin sen voiman kestävän ikuisuuden.

Kannoin kiveä mukanani.
Annoin sulle kaikkeni.

Kunnes huomasin:
Sinun sydämesi kivestä tehty on.
Rakkaus kanssasi on niin saavuttamaton.

Silti en anna kiveä pois.
Haluan pitää sitä kädessäni.

Siten lämmittää sinun sydäntäsi,
jos se vielä rakastaa vois.

 

 




Runot

 
Sanat runoiksi puno!







Ilmaise ajatuksesi lämpöisin sanoin,

kiteytä tunteesi punokseen.

Anna ilojen ja surujen tulla ja mennä,

elämän keventyä välillä.

Hartioidesi suoristua, mielesi tasaantua.


Runopunos on elämää!




Sinä ja Minä

Uneksin olevani lähelläsi!


Olin kuin sumussa,

tunteitteni huumassa.

En halunnut herätä ja pettyä!

Onneksi, avattuani silmäni,

Sinä olit vierelläni!

Enkä minä pelännyt enää mitään.

 

 

 

alt

 

Kuu kulkee
yönkuningattaren
ylpeydellä yli taivaan.

Hehkuu tulipallona
metsän takaa noustessaan.

Välkehtii vedenpinnalla,
sen hohde leikkii kuunsillalla.


Salaperäiseen lumoonsa
koko maiseman vangitsee.


On kaikki harhaa,
kuu on vain heijastus,

jota aurinko hallitsee!

Kuu saa valonsa
päivän kuninkaalta Auringolta,

elämän suurimmalta kirkkauden valtiaalta.






               

Valkea lintu lehahti lentoon,
valkea elämänvalo paloi,
puhtaan valkoisen enkelin lailla
se kaikille toivoaan valoi.

Sielussa jalo rauhallisuus,
   yössä suojaava hiljaisuus.

Luonamme hiipuva,
pimenevä kauneus.






Unikuvissani enkeli sirotteli

valkoisia kukkia tyynylleni hiljaa.

Sen siipi kevyesti poskeani kosketti.

Ei se herättänyt ketään!

Siunasi vain syvään uneen,

rauhalliseen lepoon.

Unikukkia kasvoi kaikkialle

näin kuinka enkeli ne loi.

 

Taikaa koko aikaa

leijui ilmassa,

ihmeellisen
ihanassa unimaassa.




Ikuinen sielu

Hän tuli luokseni kertomaan
kuinka onnellinen hän on.
Kuulin hänen äänensä selvästi!

Hän toi viestin rajan takaa,
ettei hänellä ole paha olla.

Hän hymyillen kehotti minuakin
olemaan rauhallinen,
koska hän on nyt oma itsensä.

Kauniit silmänsä säteillen iloa ja rauhaa.
Kätensä ojentaen hän ilmestyi luokseni
siunaten minut.


Hän on ikuinen sielu.






 Etsin Enkelini,  totuutta!

Voisitko edes hetkeksi näyttää sen minulle?

En löydä rauhallista paikkaa kodikseni!

Voisitko Taivaan Isä johtaa minut sinne?

Etsin ymmärrystä ja mitä enemmän etsin,

sitä enemmän olen eksyksissä?

Miksi? Minä kysyn.

Ethän ole hylännyt minua?

Vaikka yritän niin paljon elää sovussa

aina tuntuu olevan vaikeuksia edessä?



Salli minun löytää kotini.

Onko se vasta taivaassa,

jos sinnekään pääsen!

Nimimerkillä: Eräs, joka valvoi aamuun.


alt


Meren rannalla,
tuulen puhaltaessa
vaahtopäitä vasten kalliota
tuntee oman pienuutensa
rinnalla luonnon suuruuden.

Meren rannalla,
avoimen ulapan äärellä
kokee luonnon voimien ihmeellisyyden,
samalla oman mitättömyyden;
olla vain yksi henkäys tuulen,
vain pieni kukan terälehti armoilla aaltojen.

Runo:  M e r i 
Soita  puh.  040 581 2603




 


Leijailkaa lumikiteet taivaalta!
Peittäkää maa valkoiseen vaippaan.

Verhotkaa pimeys puhtaalla lumella.
Tehkää puihin pitsihunnut,
sammalmättäille valkeat kummut!

Leijailkaa valaisemaan maa,
tuokaa mukananne talven tuntu
sydämiimme valoisuus,
mieliimme kirkkaus:
Kaamosaika katoaa;
päivä yön voittaa!

Leijailkaa valkoiset lumikiteet!
Valaiskaa maa.

Runo: Siru


alt

 

 

 

Lahja Elämän

Sain lahjan parhaan,

sain tämän elämän.

Saan tuntea iloa, onnea.

Ilman tuskaa ja surua en

osaisi iloita onnen hetkistä.

 

 

alt


 

Saan nähdä enkeliparven

laskeutuvan tuomaan

valoaan maailman synkkyyteen,

 pimeään yöhön.

 

Enkeleiden antavan apuaan

kaikelle kansalle:


Ilosanoma pelastuksesta löytyy

elämän myrskyissäkin!



 

alt

 

Sain lahjan parhaan,

sen avulla saan voimaa selviytyä.

 

Saan nähdä maailman,

sen kauneuden,

sen moninaisen rikkauden.

 

Sain lahjan parhaan,


saan tuntea läheisyyttä Jumalan,

saan kohdata suojeluksen taivaallisen.


alt


Saan osoittaa kiitollisuutta
hänen antamistaan lahjoista,
saan jakaa ne kanssa ystävien.

 

Sain lahjan parhaan.
Sain koko elämän.


Runo:Taika

*



 

 

 

Ikävä

Ikävän itku
Sydämen suru
Kaipaus loputon

Haaveet seurana
Unelmat unikuvina
Toivo kantaa elämääni!

…jospa jonain päivänä
olisit oma itsesi:

Iloinen nauru silmissäsi
Lempeys mielessäsi
Onnellisuus sydämessäsi
Elämän liekissäsi hyvyyden valo.

 

Niin kuin silloin lapsena,
nuorena aikuisena olit vapautunut.
Elämän kovuus satutti
herkän mielesi, kauniin sielusi.

Toivon sinun löytävän itsestäsi kauneuden
henkisen tasapainon ja hyvyyden.

Tiedän sen asuvan sinussa.
Nyt olevan kovan kuoren alla piilossa.

Runo: Meri 


*

Keijut

alt



Ken näkee keijujen tanssivan
pudonneilla lumihiutaleilla,
hän näkee tulevaisuuden valoisana.

Ken kohtaa lumiperhosia hangella,
kokee elämän uutena ainutlaatuisena
mahdollisuutena päästä vaikeuksista
voittoon,
ahdingoista vapauteen.

 

Hän uskoo itseensä ja
valoon tulvivaan pimeydessäkin.

Runo:  Armi  


*







Yksinäisen mummon joulu

Mummo asusteli yksin mökissään,

jonka piipusta savu tuprusi.

Hän katseli ikkunasta ulos pimeään.



Lumihiutaleita satoi taivaalta.

Ei ketään tullut mummolle kylään.

Mummo kynttilän sytytti tunnelmaa tuomaan
!

Oli sentään mummolla kissa nimeltä Veitikka!





Niin uskollinen ja rakas!

Hän itselleen pienen paistin lämmitti.

Veitikka kissalta kysyi: Otatkos vähän lohta

näin joulun kunniaksi?







Veitikkaa mummo silitteli toivottaen

Hyvää Joulua

toisilleen!

Kissa kehräsi tyyvyväisenä mummon ainut ystävä!

Istuivat yhdessä joululauluja radiosta kuunnellen

kunnes molemmat nukahtivat.

Sellainen oli yksinäisen mummon joulu

Veitikka-kissan kanssa.

Mitäpä muuta kaipaamaan,

kun Jouluenkelten rauhaisaa

suojelusta saa.






runo: Meri   (muokkaus)

*

Matka

alt


Kullankeltainen taivas,

purppurapilvet ja enkelisiivet

purjehtivat korkeudessa.


Jospa saisin istahtaa pilvenreunalle

maailmaa katselemaan.

Olisin onnellinen vapaudesta,

jossa toivoisin pääseväni kauas.





Haluaisin kuitenkin palata,

koska tahtoisin Sinua halata

ja pyytää seuraavalle

pilvimatkalle mukaan.

Runo: Taika


 

Runo sanoiksi puno!